Näin kesä-aikaan olen ollut hirveän laiska leipomaan. Joko on hirveän kiire tai hirveän kuuma. Syksyllä sitten ryhdistäydyn leipomisen osalta. Olen ostellutkin tässä alennusmyyneistä kaikkea pientä mukavaa leipomisia varten. 

Perjantai-illan kunniaksi vietettiin leffa-iltaa. Teemana oli western. Lainasin isältäni ison läjän John Wayne-leffoja. Päätettiin, että illan herkutkin ovat cowboy-henkisiä. Kuitenkaan ei vedetty papuja ja tequilaa tai whiskeytä, joita Lucky Lukessa syödään ja juodaan. Minulla oli kuitenkin työpäivä tänään, enkä muutenkaan ole tequilan tai whiskeyn suurkuluttaja. Olemme molemmat tällä hetkellä herkkulakossa, joten se toi lisää haastetta illan mässyjen valitsemiseen.

Meidän lehmipaimenet söivät tänään

• Kirsikkatomaatteja
• Juusto tortilla-lastuja 
• Jalapeno tortilla-lastuja
• American ja Sweet chili-dippiä
• Pannukakkuja ja mansikkahilloa sekä suklaakastiketta (suklaa kastikkeesta oli iso väittely kaupan hyllyjen välissä, että eihän cowboyt suklaata syöneet)
• Herneitä
• Vohvelikeksejä
• Juomana greippi-jaffaa. 

Elokuvana katsottiin Eldorado ja toisena katsottiin The man who shot Liberty Wallance. Tykkäsin molemmista, Eldoradosta ehkä pikkaisen enemmän, se oli enemmän komedia kuin jälkimmäinen elokuva. 

John Waynen elokuvista pitää sanoa, että vaikka ne luokitellaan Westerneiksi, ei ne ole kovin väkivaltaisia. Totta kai perus tappelu- ja takaa-ajo- sekä kaksintaistelukohtaukset löytyvät, mutta ei roisku verta ja suolenpätkiä. Voihan se olla, että tuona aikakautena (50-60-luvulla), ei kuvattu niin raadollisia elokuvia kuin mitä tänä päivänä tehdään. Arvostan myös paljon vanhoja elokuvia, koska ne eivät ole niin liukuhihnaa kuin tämän päivän leffat. Suurin osa näyttelijöistä ovat saaneet teatterissa koulutuksensa ja sen kyllä näkee. Liikkeet ja eleet ovat niin yli-dramaattisia, koska teatterissa silmäkulman värähdyskin täytyy näkyä takariviin asti.