Täällä on ollut nyt haudanhiljaista. Käsi alkaa kuitenkin olla paranemaan päin, mutta uusia rajoitteita on kuitenkin ilmentynyt. Hiilareita on ruvettu meidän perheessä välttelemään (ainakin miehen osalta), joten tämä rajoittaa leipomista aika runsaasti. Noh, eiköhän tässä jotain keksitä. 

Tässä nyt kuitenkin edellisen blogin tuotoksia ja vuorossa on marsipaanikoristeet.

 

Futiskenttiä: Ammattikoulun aikaan kävin pyörähtämässä ulkomailla harjoittelussa. Saksan jalkapallon mm-kisojen alla tehtiin 100 kpl pieniä futiskenttiä. Oli aika futishullun unelma. Työnantajaniki kettuili usein minulle Suomen futis-menestyksestä (tai sen puutteesta), mutta oli kuitenkin Litmasen ihailija.

 

Batman-merkki siskon YO-kakkuun: 

 

Ammattikoulun harjoitustyönä piti tehdä satuhahmo. Tein Obelixin:

 

Formula-auto seitsemän vuotiaalle pojalle. Tämänkin olen tehnyt ammattikoulussa joskus muinoin. Kyllä ois mukava päästä taas leipuri-kouluun, kun oppimisen halu on niin kasvanut ja tietää mitä haluis oppia. Tuolloin oli vähän niin ja näin se oppimismotivaatio, kun ikää ei kuitenkaa ollut kuin se 16-18.